Olen perehtynyt kehittyvien maiden yrityselämän perusteisiin. Samalla olen osallistunut Seppolan keskusteluareenan keskusteluun afrikkalaisten menestymismahdollisuuksista pyöräilyssä. Pitkänmatkan juoksussa kenialaiset menestyvät hyvin, erittäin hyvin. Joten mikä estäisi heitä menestymästä myös pyöräilyssä?
Keskustelu polveilee myös Suomen kohdalle. Miksi Suomesta ei löydy juoksijoita tai pyöräilijöitä?
Nimimerkki "Fubar" kirjoitti:
Väitän, että Suomi dominoisi isoja ympäriajoja, jos pyöräilykulttuurimme olisi Kenian juoksukulttuurin tasolla, eli joka ainoa vähänkään liikunnallisesti lahjakas nuori viettäisi koulunkäynnin ja muun hömpötyksen sijaan lapsuutensa satulan nokassa mainetta ja menestystä metsästäen.
Mutta tämä ajatus ohittaa tärkeän peruskysymyksen: Onko Kenian yhteiskunnan ja elinolojen kehittymisen kannalta hyvä ja järkevää, että nuoret käyttävät aikansa juoksemiseen tai muuhun urheiluun?
Kehittyvissä maissa löytyy lukuisia asioita, jotka vievät yhteisöjä enemmän eteenpäin. Energiaa tarvitaan infran kehittämiseen, instituutioiden rakentamiseen, oppimiseen sekä yhteisölliseen poliittiseen toimintaan.
Suomen kohdalla tilanne on toisenlainen. Kun bruttokansantuote nousee tuonne 20 000 dollarin kohdalle, elämänlaatu alkaa heikkenemään. Suomelle tekisi hyvää, jos nuoret palaisivat juoksemaan, tai pyöräilemään.
.
