tiistai 22. syyskuuta 2009

Hiiviskelyä


Pihamme kanstanjapuu alkaa värjäämään itseään kellertäviin sävyihin. Syksy hiipii ilmassa kehoittaen talven iloihin valmistautumiseen.

Muitakin hiipijöitä korttelissamme on, minä. Huikea Berlinin maraton on takana, josta reidet muistuttavat jokaisella askeleella.

Tavoitteenani oli ensimmäinen neljän tunnin alitus, joka ei ihan toteutunut. Tämä olisi vaatinut 5:39 min / km keskivauhtia. Loppuaika 04:02:00 on kuitenkin ilahduttava! Juoksu kulki hyvin ja annoin irti sen, mitä elimistöstä lähti. Jäipähän jotain tavoiteltavaa seuraavallekin yritykselle.

Matka
Väliaika
Min / km
5 km
0:28:50
0:05:46
10 km
0:29:32
0:05:54
15 km
0:28:45
0:05:45
20 km
0:28:24
0:05:41
25 km
0:28:05
0:05:37
30 km
0:28:07
0:05:37
35 km
0:27:18
0:05:28
40 km
0:30:26
0:06:05

Ensimmäiset  kaksi viisikilometristä menivät hitaasti, joka ei ollut ihmekään. Juoksureitillä oli paljon väkeä, olihan ilmoittautuneita lähtijöitä noin 47 500! Tulospalvelun mukaan juoksun aloitti 44 363 kirmaaja. Omaan vauhtiin pääsin varsinaisesti aika tarkaan vasta 20 km kohdalla. Ennen sitä jouduin ohittamaan satoja ellen tuhansia juoksijoita. Tästä huolimatta ruuhkaa oli niin paljon, että juoksin ensimmäisten 10 km matkalla pitkiä pätkiä yli  6 min/ km vauhtia.

Ruuhka otti vastaan jo sinäänsä hyvin järjestetyllä valmistelualueella. Jätettyäni varusteet siihen varatussa pussissa järjestejäjille ja venyteltyäni lähdin valumaan kohti lähtöaluetta. Juoksijoita oli kuitenkin niin paljon, että lähtölaukauksen kajahtaessa en ollut edes omassa lähtökarsinassani G. Satojen tai tuhansien muiden kisaajien kanssa olin edelleen viereisessä metsässä pyörätiellä matkalla kohti asvalttitietä. Juoksemisen kannnalta tällä ei tietenkään ole merkitystä, sillä oma nettoajanotto lähtee käyntiin vasta, kun kenkään kiinnitetty mikrosiru ylittää ajanottomaton lähtöviivalla.

Ne 16 minuuttia, jotka kuluivat lähtöviivalle pääsyyn virallisen lähdön jälkeen, menivät musiikkia kuunnellessa, ihmisten kohinaa seuratessa ja keventäessä. Olin nesteyttänyt itseäni riittävästi, jonka lopputuloksena kävin odotellessa kolme kertaa puun juurella... No, oli siellä muitakin... ja paljon.

Ensimmäinen puolikas meni aikaan 02:01:30 ja toinen 02:00:30. Pääsin juoksemaan käänteisen juoksun, joka edelleen on hyvä asia. Olin kuitenkin puolessa välissä 3 minuuttia jäljessä tavoiteajastani ja tätä en pystynyt kirimään takaisin toisella puolikkaalla.  Voidaan spekuloida, että jos olisin päässyt alusta asti tavoitevauhtiini, loppuaika olisi parempi. Mutta taas toisaalta olisin saattanut kangistua aikaisemmin kuin nyt. Reidet sanoivat sopimukset irti 35 km kohdalla, joka näkyy erittäin hitaana viimeisenä 5 kilometrinä

Reitin varrella oli kannustajia koko ajan tunnelman ollessa  karnevaalityyppinen. Keli suosi, jos kohta lämmintä tuppasi olemaan. Lähtiessä saimme nauttia kenties 15 asteen viileydestä, mutta iltapäivällä lämpöä oli ehkä 24 astetta.

Juokseminen oli kokonaisuudessa hienoa. Näin Prinsessan ainakin kaksi kertaa juoksun aikana ja hän sai otettua minusta kuviakin. Yritän saada niitä näkyville myöhemmin. Katujen varsilla oli orkestereita, cheer- leader- ryhmiä, torvisektioita, jazz- bändejä, karkkeja jakavia ihmisiä, palokuntia ruiskuttamassa vettä, 16 juottoasemaa, lippuja jne. Juoksijoina näkyi ainakin Asterix, ja Obelix roomalaisen sotilaan kanssa. Koknaisia superlonisia juoksukenkiä ja pesuainepulloja viipelsi reitillä. Olipa juoksukaverini nähnyt jopa pelastuslaitoksen savusukeltajan koko varustuksessaan!

Näin jälkeenpäin ajateltuna tällaiset todelliset massamaratonit eivät ole parhaita ennätysyrityksiin. Väkeä on yksinkertaisesti liikaa eikä reitti vedä riittävän nopeasti. Oma lähtökarsina G oli niin takana, että eteen sattui suuri määrää hitaampia kulkijoita. Tällainen juoksu olisi todella mukava, jos juoksentelisi oman kuntotasonsa alapuolella jammaten orkesterien kanssa kenties pysähdellen tanssimaan, flirttaillen yleisölle ja nauttien hassunnäköisistä kanssajuoksijoista. Voisipa sitä jopa laittaa itselleenkin hupaisan asun päällensä.
.